sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Muutama ajatus hinnannostoista

Kirjoitin jokin aika sitten sivuhuomionani Acnen hinnannostoista, jotka pistelevät kipeästi kiukkusuonta sille, joka on haaveillut Acnen nahkatakista pitkän aikaa. Kirjoitin muutaman pointin asiasta itselleni muistiin ja julkaisen ne nyt tässä.

Arvelin ja arvelen edelleen, että Acne tavoittelee tuotteidensa uudelleenhinnoittelulla eksklusiivisuutta, jota tarvitaan 'suureen maailmaan' mentäessä mikäli tavoite on näkyä A-listan julkkisten ja fashionistojen yllä. Tutkimukset osoittavat, että tuote 500 € hintaan kelpaa paremmin, tuntuu ja maistuu paremmalta, kuin sama tuote 50 € hintaan, joten paradoksaalisesti ärsyttävillä 'karkaavilla hinnoilla' on tehostava vaikutus tuotteen haluttavuuteen. Tälle on englanniksi termikin, 'veblen good'.

Hinnanostoja tukee myös varakkaampien kuluttajien ajatus sijoituksesta - jolle usein terminä hymähdetään sitä käytettäessä esim. laukkuostoksen yhteydessä. Haastattelututkimuksen mukaan rikkaat saattavat ostaa esimerkiksi kaksi Rolex-kelloa, joista toinen menee käyttöön ja toinen jää alkuperäispakettiinsa odottamaan arvonnousua. Hinnannousut ovat niin tavanomaisia nykyään, että osa nimenomaan sijoittaa rahaa luksustuotteisiin.

 photo chanel_shopping_bag.jpg

Luksusbrändiksi pääseminen vaatii myös kovia hintoja. Luksus-tunteen, joka on enemmän mutu-tuntuma tietyistä brändeistä kuin mikään oikea ryhmä tuotteita, voi myös kadottaa liian alhaisilla hinnoilla, joilla 'kaikilla on varaa' kyseiseen tuotteeseen. Louis Vuittonin kohdalla on toisinaan puhuttu tällaisesta 'maallistumisesta', jolloin ennen pitkää kukaan ei enää halua kyseistä tuotetta. Jos tiettyä laukkua, vaatetta, kenkäparia tai mitä tahansa ei tarvitse himoita, vaan sen voi ostaa kuin saippuapurkin kaupasta, ei se enää kelpaa keskiluokalle - joka on suurin luksustuotteiden kuluttajaryhmistä. Luksustuote erottuu tavallisesta hyödykkeestä juuri sen hankalasti määriteltävän tuntuman avulla. Siksi nousevan brändin kannattaa nostaa hintojaan - muttei vähiten siksi, että merkkitalon (laajassa skaalassa; myös esim. Alexander Wang) tuottavuus on aivan eri skaalassa pienen, suht laadukkaaksi koetun pohjoismaisen merkin kanssa.

Jos nousevilla brändeillä on omat tarkoitusperänsä, niin entäs jo valmiiksi arvostetut merkit? Nopean selvittelyn kautta sain tietää, että sekä Prada että Louis Vuitton ovat viime vuonna tehneet periaatepäätöksen siitä, että Euroopan hintoja tullaan nostamaan roimasti. Hinnannosto johtuu siitä, että kiinalaisten ja muiden aasialaisten shoppailuturismi on kasvanut Euroopan suuntaan niin voimakkaasti, että luksusmerkkien myynti Aasiassa kärsii. Tyypillisesti luksustuotteet (laukut, kellot, autot...) maksavat Aasian maissa tullien ja verojen sekä luonnollisesti vientimaksujen vuoksi reilusti enemmän kuin Euroopan maissa (hintaero on tax freen kanssa jopa 70 %), joten varakkaat kiinalaiset suuntaavat lomamatkansa Eurooppaan. Koska luksusmerkit luonnollisesti haluavat tuottoa investoinneilleen Aasiassa, on niiden pakko nostaa hintoja Euroopassa. Hinnannousu on 5-10 % luokkaa näin aluksi ja arveluiden mukaan suurin osa nosti hintoja vuoden 2012 lopussa tai 2013 alussa. Koska aasialaiset - etenkin kiinalaiset - muodostavat entistä suuremman osan luksustuotteiden kuluttajista, on vanhojen eurooppalaisten merkkienkin tanssittava sen pillin mukaan, josta kasvua on eniten odotettavissa. Ja se ei ole vanha Eurooppa.

 photo louis_vuitton_pochette_ebene.jpg

Mitä laadun huonontumiseen tulee, eivät brändit ainakaan kauttaaltaan laatuaan ole huonontaneet. Muutoin Louis Vuitton tuskin löytyisi Interbrandin 100 maailman parhaan brändin listauksesta (2011). Interbrandin raportin mukaan brändit, jotka kiinnittivät huomiota avainasiakkaisiinsa, käsityön laatuun ja ostotapahtumaan, pitävät pintansa hankalinakin taloudellisina aikoina. Toisaalta samalla raportoidaan, että perinteiset käsityöläiset, jotka valmistavat luksustuotteita, ovat vähenevä kansanosa. Jokin tässä mättää. Olisiko juuri niin, että ns. sisäänheittotuotteiden laatu ei ole kummoinen, mutta kalliit ja harvoille 'avainasiakkaille' myytävät tuotteet tehdään edelleen perinnettä kunnioittaen ja siten käsityöperinteellä on mahdollista ratsastaa? Sisäänheittotuotteita ovat nykyään esimerkiksi Louis Vuittonilla ne kanvaslaukut, kun aikoinaan 'sisäänheittotuotteella' tarkoitettiin esimerkiksi hajuvettä tai huulipunaa. Sisäänheittotuotteen avulla miltei jokainen voi saada pikku palan eksklusiivisuuden tunnetta elämäänsä - mutta tällaisten tuotteiden teettäminen tulisi todennäköisesti melkoisen kalliiksi, jos tekijänä olisi ranskalainen suutari, joten ajatus vaikuttaa loogiselta.

Mielenkiintoista on samalla myös se, että samaan aikaan kun amerikkalaiset ja eurooppalaiset ostajat valittavat laadun ja käsityöperinteen katoamista, selkeä enemmistö kiinalaisista ostajista pitää sekä laatua että asiakaspalvelua parempana kuin ennen. Yhdeksi syyksi on arveltu sitä, että kiinalainen luksustuotteiden ostaja on ns. kokemattomampi luksuksen kuluttaja ja toisaalta sitä, että luksustuotteista kiinnostunut ikäluokka on eurooppalaista verrokkiaan huomattavasti nuorempaa, joka myös laskee vaatimustasoa. Mikäpä siinä on sitten hintoja nostellessa ja laatua huonontaessa.

 photo mulberry_lock.jpg

Oman kokemuksen/tiedon kautta esimerkkejä hinnannostoista:

- Vuonna 2006 Mulberry Bayswater maksoi 750 €, nykyään 1000 €;

- Vuonna 2009 Mulberry lukollinen meikkipussi 180 €, nyt 225 €;

- Alkusyksystä 2012 Acne 'Alma' -kengät 380 €, nyt 440 €;

- Vuonna 2003 Chanel classic flap 1500 €, nyt Suomessa jopa 3900 €

- Vuonna 2008 Louis Vuitton Damier Ebene Pochette 210 €, nyt 310 €.

- Vuonna 2009 Christian Louboutin Decollete-korkkarit 390 €, nyt 425 €

Oma suhtautumiseni laadun huonontumiseen ja hinnannousuihin on kaksijakoinen: toisaalta olen kuluttaja, joka ostaa himoamansa tuotteen hinnasta ja laatuvaroituksista huolimatta (Proenza Schouler PS1), mutta toisissa tapauksissa taas suivaannun niin paljon hinnannostoista (Mulberry) ja laatuvaroituksista (Alexander Wangin laukut), että vannon jättäväni tuotteet jatkossa ostamatta . Onko teillä vastaavia fiiliksiä?

-----------

Lähteet:
http://upstart.bizjournals.com/companies/rebel-brands/2011/10/05/authenticity-and-craftsmanship-help-luxury-brands-rank-high-on-interbrand-scale.html?page=all
http://news.cnet.com/8301-13580_3-9849949-39.html?tag=nefd.pop
http://luxuryinstitute.com/blog/?p=1495
http://market.subwiki.org/wiki/Veblen_good
http://betangible.com/leather-goods-designers/craftsmanship-and-luxury-brands/
http://worldcrunch.com/business-finance/why-living-rich-is-costing-more-and-more/paris-china-luxury-hermes-rolex/c2s9307/#.URyh0qUe4b0
http://www.cpp-luxury.com/louis-vuitton-and-prada-to-increase-prices-in-europe/


27 kommenttia:

  1. Todella hyvä teksti, kiitos tästä! Herätteli mukavasti ajatuksia näin sunnuntaiaamuna;) Itselläni on myöskin melko kaksijakoinen suhtautuminen luksus-merkkeihin ja hinnannousuihin sekä laatukeskusteluun. Toisaalta, tuntuu aivan älyttömältä että tänäpäivänä joutuu maksamaan samasta laadusta, työstä ja materiaalista huiman paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mutta silti ajatus laatulaukusta ja himotuksen saavuttamisesta jyrää itselläni sen vaihtoehdon eteen, että "boikotoisin" merkkejä vain joidenkin huhujen perusteella. Ostan mielummin "huonolaatuisen", ylihinnoitellun Proenzan tai laadukkaan kotimaisen kuin kamalalta tuntuvan ja ruman H&M:n muovilaukun. Suurin syy ehkä miksi ostaisin järjettömillä summilla _laukkuja_ on ehkä kuitenkin se itse ostotapahtuma ja asiakaspalvelu, mitä suuret muotitalot tarjoavat. Vaikka ostos ei olisikaan mitenkään exclusiivinen, on tunne maksua suorittaessa hiieman eri kuin H&M:n kassalla... ;) "Excluvisuus" on muuten myös yksi iso asia, mitä ihmiset tavoittelevat ja se voi toimia melkoisena myyntivalttina.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä ajatuksia herättävästä tietopläjäyksestä, loistava postaus! Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa - on hyvä tiedostaa mitä näiden himoittujen luksusmerkkien hintojen ja imagon taakse kätkeytyy. Selkeästi ainakin paljon politiikkaa ja laskelmointia (niin kuin aina bisneksessä..)!

    Itse olen hyvin kriittinen luksusmerkkien kuluttaja paitsi lompakon myös joskus kyseenalaisen hinta-laatu-suhteen vuoksi. Laadun, brändin ja hinnan kanssa tasapainoilussa on aikamoinen homma, mutta toisaalta kun sen vaivan jaksaa nähdä niin ostopäätökseen johtanut löytö tuntuu vieläkin suuremmalta voitolta. :)

    VastaaPoista
  3. Miten näet, että globaali finanssikriisi, kestävyysvaje ja inflaatio vaikuttavat hintojen nousuun?

    VastaaPoista
  4. Tän ei ollut tarkoitus olla mikään tutkielma, kunhan listasin pari ajatusta. Saat toki mielellään jatkaa aiheesta, mutta finanssikriisihän lähtökohtaisesti laskee hintoja (lähinnä kiihdyttänee siis mainittuja kiinalaisten shoppailureissuja) ja sulkisin inflaation pois esim. LV:n hinnankorotuksissa - 50% nousu hinnoissa, ei taida inflaatio pärjätä? :)

    VastaaPoista
  5. En ikinä jaksa lukea näin pitkiä juttuja muotiblogeissa, mutta tän luin alusta loppuun koska oli niin mielenkiintoinen :)

    Olen itsekkin miettinyt monta kertaa samaa juttua. Esim. acne ei ollut viisi vuotta sitten noin kallis merkki. Selvästi entinen Acne Jeans havaittelee luksusbränin markkinoita. Kävin ruotsissa Fashion Marketin kurssin jossa yhdellä luennolla luennoitsija otti puheeksi, että acne on niin hypattu Tukholmassa , että se ei tällä hetkellä todellakaan ole ekskluusivinen.

    Tulee kiire ostaa kaikki "must-have" laukut ennen kuin hinnat ovat taivaissa. Opintolainalla vaan :D

    VastaaPoista
  6. Todella hyvä ja asiantunteva teksti, kiitos tästä tosi paljon! ^^

    Tunnistan itseni kyllä, vaikken haluakaan sitä myöntää, tuosta, että viidenkympin laukku tuntuu erilaiselta kuin 500 euron. En edes muista milloin olisin himoinnut viidenkympin laukkua – tavallaan surullista, koska se kertoo, miten voimakkaasti psykologia ja sen hienovarainenkin manipulointi voi vaikuttaa kokemuksiin ja arviointeihin. Mielikuvien osuus tässä on varmasti melkoinen. Itse olen ostanut ne harvat luksustuotteeni (jos esimerkiksi arvokas kosmetiikka lasketaan mukaan sellaiseksi) useimmiten netistä, joten omalla kohdallani asiakaspalvelu ja ostotapahtuma eivät ole kovin korkealla motivaattoreissani – ne mielikuvat jyrää ilmeisesti kaiken muun yli. Tunnistan myös hyvin tuon halun saada palanen luksusta itselle, päästä mukaan ja osalliseksi.

    VastaaPoista
  7. Kiva että jaksoit lukea! :) Acne Jeans oli tosiaan ihan eri hintaluokan merkki, tämä 'Acne Studios' tuntuu suuntautuneen eri kuluttajaryhmään... Totta, Pohjoismaissa Acne on ollut pitkään tuttu. Kun ovat nyt toissavuonna (?) siirtäneet näytöksensä Lontooseen ja ovat menossa isoille markkinoille, niin on varmaan se ns. hyvä sauma nostaa hintoja 'luksus-luokkaan'.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kivasta kommentista! :) Sepä niin, itselläkin jyrää loppujen lopuksi se oma halu saada ko. tuote eniten, vaikka kuka mitä varoittelisi. Mä taas shoppailen niin paljon netissä, että ostostapahtuma ei ole kovin eksklusiivinen. Olen myös niin perisuomalainen, että ostaessani Célineä Pariisin Printempsillä kiusaannuin myyjän avuliaisuudesta pahan kerran :D Mutta totta se on, kyllä ostostapahtuma hienoine kasseineen sun muineen on varmasti osa hintaa :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos, mahtavaa että tykkäsit tekstistä! :) Luksustaloilla on usein varsin suuret katteetkin, kylmää bisnestähän se on. Laadun metsästys on kyllä varsin hankalaa - 'perinteisiin' merkkeihin ei voi aina luottaa, toisaalta useat maksavat liikaa ja niin edelleen. Täydellisen brändin - niin hinnan, designin kuin laadunkin suhteen - löytäminen on itsellänikin vielä edessä :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos itsellesi! Kiva kuulla, että pidit jutusta! :) Sama itselläni, että mielikuvat kaiketi ne eniten tekevät, kun shoppaan niin paljon netissä. Tuosta viidenkympin laukusta - kaivelin muistilokeroita ja kyllä, taisin olla lukiossa, kun ostin Berliinin Zarasta 69 euroa maksaneen laukun ja muistan ajatelleeni 'törsänneeni' laukkuun. Kymmenessä vuodessa oma käsitykseni siitä, mitä laukku voi ja saa maksaa, on siis muuttunut täysin. Hämmentävää, mutta tuskin ihan itse olen keksinyt luksuslaukkuintoiluani - jotain aivopesua taustalla, mutta by whom?

    VastaaPoista
  11. Hyvä teksti, rohkea aihe ja täyttä asiaa! :) Ennen 50 euron ostosta pohdin pidempään (säännöllisiä tuloja ei ollut), nyt töissä käyvänä (vaikkakin osa-aikaisena) olen alkanut haaveilla mulberryn alexasta. Hullua.. Kävin nappaamassa järjen takaisin päähäni ja nyt "tyydyn" ostamaan Lumin laukun (joka sekin on ihana!). Kun on pohtinut yli tonnin laukkua, 300 euron suomalainen laatulaukku tuntuu henkkamaukalta, vaikka eihän se niin ole!? Sitten joskus oikeana aikuisena ja kunnon tuloja tienaavana ehkä ehkä, mutta ei vielä, vaikka kuinka olisi ihana sellainen Alexa...

    VastaaPoista
  12. Mahtava teksti! Kiteytit ja konkretisoit omia ajatuksiani! Musta tuntuu että toi Chanelin Classic Flap on Suomessa vielä kalliimpi, kysyin nimittäin Della Margassa jokin aikaa sitten beigelle yksilölle hintaa ja se oli muistaakseni 3900€. :o xx

    VastaaPoista
  13. Kiitos! Totta, että omat säännölliset tulot vaikuttavat paljon siihen, mikä tuntuu siedettävältä hinnalta kustakin tuotteesta - tunnistan itsenikin tuossa; olin aikoinaan 2007 pankissa kesätöissä, kun ostin ensimmäisen MiuMiu:ni ja vaikka sainkin täyttä kuukausipalkkaa vain 3-4 kuukauden ajan, en kokenut laukkuostosta mitenkään 'järjettömän kalliina' (olisinhan jättänyt sen ostamatta, jos niin olisin ajatellut) :) Ja mitä kalliimpia laukkuja on ostanut, sitä edullisemmilta vähemmän maksavat laukut alkavat tuntua!

    VastaaPoista
  14. Kiitos tekstistä! Olen miettinyt samaa asiaa useat kerrat. Muodin lisäksi ilmiö pätee myös designiin. Kun rupesin ensimmäisen kerran himoitsemaan Jakobsenin munatuolia n. 5 vuotta sitten on hinta noussut lähes 1 000 euroa! ..siinä mielessä lainarahallakin tuotteen ostaminen ennemmin kuin myöhemmin voi olla kannattavaa.. Ja toisaalta menee maku koko touhusta!

    VastaaPoista
  15. Kiitos :) Ah on vai! En tiennytkään, pitää korjata tekstiin. Kiitos huomautuksesta - ja onpa muuten älytön hinta...!

    VastaaPoista
  16. kiitos hyvästä tekstistä!

    pakko myöntää, että itse olen aina kuulunut niihin ihmisiin jotka lempeästi hymähtelevät noille "sijoittajille" - en ole tosin keksinyt hyvää syytä miksi pidän heitä vähän hupsuina, kun itsekin yritän ja haluan pukeutua tyylikkäästi ja ne tyylit ovat monesti peräisin juurikin noilta "sijoittajien" kohteilta eli luksusmerkeiltä.

    ja miten hyvältä hieman homssuisempi katumuotisivuston tyylikin näyttää, jos siihen on yhdistetty joku kallis kassi! siinä mielessä nuo merkit ovat onnistuneet loistavasti markkinoinnissaan ja brändäyksessään, mikä tuli ilmi tekstistäsikin.

    oli miten oli, henkilökohtaisesti koen jotenkin älyttömänä maksaa yli tonnia laukusta - perään on huomautettava että olen opiskelija enkä työskentele, joka vaikuttaa varmasti suuresti asiaan. mutta etenkin jos laukun laatu on vielä huono: luulisi, että siinä vaiheessa tulee jo suorastaan petetty olo.

    erittäin mielenkiintoinen syväluotaus muotibisnekseen!

    VastaaPoista
  17. Niin noh itsestä lähinnä tuntuu, että kaikki kallistuu tässä maailmassa -.- Mietitään nyt vaikkapa yksiön vuokria Helsingissä. Sillon kun aloitin yliopistolla vuonna 2006, 500 eurolla saattoi hyvinkin saada jo kivan ja ison vuokrayksiön kantakaupungista. Nykyisin hinta on tainnut kivuta jo lähemmäs 1000 euroa. Harva osa-aikatöillä ja opintotuilla kitkuttava opiskelija asuu enää niissä ihanissa 30 neliöisissä vaaleissa lankkulattia-kodeissa jossa on yli 3 m huonekorkeus ja leveät ikkunalaudat...

    VastaaPoista
  18. Tosi hyvä teksti! Less is more ja mielestäni saa vähän tuhlata jos kymmenen laukun sijaan ostaa vain yhden joka kestää aikaa sekä muotoilultaan että laadultaan. Hintakäsitys on muuttunut. Kaverini tokaisi kerran 40 e villapaidasta: hui, onpas kallis! Jos villapaita on 80% villaa ja 40 e, se ei ole kallis! Miten ihmiset olettavat saavansa laatua mutta H&M hinnat? Merkkilaukuista ollaan valmiita maksamaan hunajaa mutta ns. perusvaatteista ei. Toivon että käsityön arvostus nousee - laadukkaasti ja ajatuksella valmistetusta tuotteesta olen valmis maksamaan. Mutta hinnat on toki pakko pitää ylhäällä, jos jokaisella olisi Chanel olalla kuka niitä enää ostaisi?

    VastaaPoista
  19. Älykäs teksti, jos olisin entinen opettajani sanoisin että: "loistava essee"! Oma mielipide tuli esiin vasta lopussa, ja teksti oli syväluotaava ja analysoiva. Kiitos tästä :) Itseäni nämä hinnannousut pöyristyttävät.. No tuleepa pidettyä tuosta flap bägistä entistä parempaa huolta..

    VastaaPoista
  20. Tuolla ylempänä kun joku totesi, että kaikki kallistuu; Tottakai inflaatio vaikuttaa muodinkin hintaan, mutta kuten Aurora tekstissä tuo esiin, muotibisneksessä hintojen nousuun on niin paljon muitakin syitä. Huvittavinta ja mielenkiintoisinta on nimenomaan se, että osa syistä ja seurauksista on aivan käsittämättömiä ja osa jotain "muotipolitiikkaa".
    Lisäksi musta huomionarvoista on se, että esimerkiksi MiuMiu, joka jokin aika sitten siirsi tuotantonsa Kiinaan, on juuri tätä osastoa, joka nostaa hintojaan ja samalla laatu on laskenut hyvinkin huomattavasti. Tästä saadaan aikaiseksi jopa kohuja -nojuu ihan ymmärrettävästi - vaikka toisaalta alunperinkin Aasiassa tehdyt tuotteet, kuten Alexander Wang ja Phillip Lim, hilaavat nekin hintojaan samalle tasolle kuin perinteikkäät eurooppalaiset merkit.

    Ja kiitos Aurora, kun nostat näitä hintojen nousun syitä keskusteluun, Suomessa aivan liian usein sorrutaan valittamaan tutustumatta aiheeseen paremmin.

    VastaaPoista
  21. Esimerkeissä mainitsemasi Louis Vuitton on todellakin nostanut hintoja, ja paljon!
    Keepall Bandouliere 50 maksoi kesällä 2008 Helsingissä 780€, tällä hetkellä samasta laukusta joutuu maksamaan Ranskassa 1070€ ja Suomessa vielä enemmän.

    VastaaPoista
  22. Luin tekstin aika nopeasti, mutta en ainakaan huomannut, että ottaisit kantaa siihen, kysyntä nostaa hintoja.
    Mihin lähteeseen perustat sen, että LV:n kanvas-laukut olisivat sisäänheittotuote?
    Ei taida ihan niiden hinnat olla sillä tasolla, että voitaisiin puhua sisäänheittotuotteista.
    Tällä hetkellä LV:n tuotteilla on niin valtava kysyntä, että yritys voi huoletta nostaa hintoja. LV on joutunut esim. Helsingissä asettamaan asiakkaille ostorajoituksia, jotta tuotteita riittäisisi
    mahdollisimman usealle ostajalle.
    LV:lla on maailmassa kolme laukkutehdasta joista yksikään ei ole Aasiassa. Kaksi Euroopassa (Ranska ja Espanja) ja yksi Yhdysvalloissa. Kengät tehdään Italiassa.

    VastaaPoista
  23. Ja olihan siellä alkuperäisessä tekstissä kannanotto kysynnän vaikutuksesta hintoihin. Jostain syystä kännykkä ei ekalla kerralla näyttänyt koko tekstiä. :)

    VastaaPoista
  24. Nopeasti "sisäänheittotuotteuteen" ja tehtaisiin: BMW 1-sarjaa kutsutaan toisinaan BMW:n sisäänheittotuotteeksi. Kysymys ei silloin ole siitä, ovatko hinnat absoluuttisesti jollain tasolla - kysymys on esim. tietyn tuoteryhmän hinnoittelusta muihin nähden. LV:n muut (nahka)laukut ovat helposti kanvaskasseja 100-200 % kalliimpia. Lisäksi tehtaiden sijainnista: on paljon puhuttu siitä, että merkit saattavat hankkia materiaalit aasialaisilta alihankkijoilta ja koota sitten jopa vain jonkin osan tuotteista Euroopassa, jolloin saadaan lätkäistyä "Made in Italy" -merkintä. En väitä, että koskisi juuri LV:tä, mutta Prada muistaakseni syyllistyi joku vuosi sitten jopa aasialaisen halpatyövoiman rahtaamiseen Italian tehtaalle, eli en oikeastaan yllättyisi muidenkaan merkkien kohdalla pikku 'huijaamisesta' :)

    VastaaPoista
  25. Mielestäni canvaslaukut (speedy, neverfull, pochette) ovat ehdottomasti LV:n sisäänheittotuotteita. Ne olivat ennen niin edullisia, että sellaisen saattoi ostaa kuka tahansa vähän säästämällä. Mutta kuinkas kävikään, edellisissä hinnakorotuksissa nimenomaan canvaslaukut ja erityisesti nämä "massalaukut" saivat osakseen suuret korotukset. Itse maksoin Speedystä reilu vuosi sitten 505 euroa. Hinta on nyt 615. Neverfull maksaa nykyään 660 euroa.

    Minusta näillä korotuksilla nimenomaan on yritetty pyristellä irti näistä "massaostajista". Nyt 20 % kallistuneen Speedyn ostaminen ei olekaan ehkä enää ihan jokapäiväinen juttu, ja taas on LV tehnyt itsestään hieman eksklusiivisemman ja haluttavamman. Tai sitten he yrittävät vaan ottaa kaikki pennit irti tuotteella joka myy joka tapauksessa (niinkuin Chanel tekee). Ehkä molempia? :)

    VastaaPoista
  26. Moikka! Mun mielestä toi 505 euroa vs. 615 euroa ei vielä ole ratkaiseva ero siinä, pystyykö kuka tahansa säästämään summan kasaan. Siinä mielessä arvelen itse niin, että yrityksellä on intressissä ottaa 'kaikki irti mitä saa' plus toisekseen toteuttaa ylempänä aasialaisten shoppailuturismin vaatimaa hinnannostopainetta. :)

    VastaaPoista
  27. Ehkä 500-600 euron kohdilla menee sitten vaan minun raja siinä, että mietin ostoksia vielä tarkemmin (mietin toki 500 euron ostoksia hyvinkin tarkasti, mutta yli 600 euron menevät on sitten jo eri asteella). Plus tieto siitä, että itse maksoin samasta laukusta 100 euroa vähemmän :) Näiden syiden takia en varmaankaan enää osta uusia Speedyjä tai Neverfulleja.

    Mutta viimeinen pointtisi aasialaisista shoppailuturisteista on ehdottomasti totta! Euroopassa esim. LV:n ja Chanelin laukut ovat muita alueita merkittävästi halvempia, joten täällä on tosiaan varaa ja varmaan painettakin korottaa hintoja...

    Mutta eiväthän nämä kaikeka selitä, tietty ahneus on aina hinnankorotusten taustalla, tavalla tai toisella :)

    VastaaPoista

Otathan kommentoidessasi huomioon, että kommentteja hyväksytään/ei hyväksytä blogin kirjoittajan harkinnan mukaan.