Toivottavasti voi, silllä musta tuntuu, että olen rakastumassa samettiin. Aikaisemmin en ole koko materiaalia noteerannutkaan, kuitannut sen kasariysärin kultaisena jäänteenä. Vakosamettia tuli tosin käytettyä housuissa ja takissa joskus lukion aikoihin, jos oikein nyt muistan, mutta tällä kertaa kyseessä on se aito sametti. Se himmeästi hohtava, satujen kuninkaan kaapusametti. Hillitysti yhdisteltynä se on niin kaunista... Loimusamettikin kelpaa, kyllä.
Täytyy nyt sametille varoitukseksi sanoa, että ihastukseni ovat usein lyhytaikaisia, mitä materiaaleihin tulee. Se ei tarkoita, että tunteita olisi yhtään sen vähempää. Rakastan tiettyä vaatetta aina niin paljon, että haluaisin pitää sitä päälläni päivin ja öin - ja sitten tulee se kyllästyminen. Vähän niinkuin ahmin uutta lempiruokaa viikkokaudet, kunnes en enää kestä haarukallistakaan.
Nyt mennään sivuraiteille, oikeasti mun piti vain kertoa, että haluan hankkia jotain samettista kaappiini.
Tässä hän sitten on, rakkauteni (joo, tosiaan sametti, ei tuo tyttö, leikin vain proosallista). Tuomitkaa tai ihastelkaa.

Kaikki kuvan irtovaatteet ovat NAP:ista, joten ne ovat järkyttävän kalliita, kuinkas muuten. Luulen kuitenkin, että mun vastaavasta butiikista - UFF:ista - voisi löytyä jotain hyvin käyttökelpoista. Käyn vilkaisemassa töiden jälkeen, jos vaan ehdin.
PS. Olen taas oikeasti siis töissä :)
kuvat: net-a-porter.com, garancedore.fr